Elämä on lyhyt. Riko sääntöjä. Anna anteeksi nopeasti. Suutele hitaasti. Rakasta tosissasi. Naura hysteerisesti, äläkä koskaan kadu jotain sellaista, mikä sai sinut hymyilemään!
Ah, tätä autuutta. Ai mitä?
Suuri ketutus on. Olen niiiin kateellinen ihmisille, jotka tekevät töitä 8-16 arkisin ja viettävät viikonloppunsa tehden mitä tahtovat. Tosin, ammatinvalintakysymys tämäkin. Ammatistani en halua sanoa pahaa sanaa, teen työtäni sydämmellä ja omana itsenäni. Pankki, kauppa ja erilaiset konttorihommat on TÄYSIN poissuljettuja. Jotenkin välillä vaan tuntuu siltä, että onko tämä nyt sitten sitä. Toisaalta ajattelen, että minulle on jäljellä noin karkeasti vielä 40 vuotta työvuosia, että eiköhän siihen kaikkea mahdu. Ja ei, tämä ei tarkoita sitä että vaihdan työpaikkaa, ei. Päinvastoin. Olen hyvin tyytyväinen siihen luottoon, jota esimiestaholta on viime aikoina tullut. Enempää en halua työstäni paljastaa, tietyistä syistä.
Sitten.
Tähän samaan vanhaan aiheeseen.. TADAA: talokuumeeseen!
Se on jo kroonista.. tai en tiedä onko itse talokuume kovin kroonista, muuttokuume pikemminkin. Haluan kodin, oman kodin. Ja haluan kuumeen loppuvan. Voi, pää on niin suunnitelmia ja unelmia ja haaveita täynnä ETTÄ! Onneksi näihinkin "vaivoihin" on tulossa ratkaisu. KUULEMMA. Odotan ensi viikkoa innolla, hyvin innolla. :)
Nyt pitäisi malttaa mennä nukkumaan, viikonloppu pitkää päivää työrintamalla. Sitten saa taas vapailla pitkää päivää putkeen.
Rullataan nyt sitten paikallaan. Ja tartutaan kaikkiin maailman kliseisiin. Ah, tätä elämän autuutta.
(Hyi kun minua kurjistuttaa, olen niin laiska noitten kuvajuttujen kanssa ollut, että en enää edes aio luvata mitään. Tarvitsisin aikaa, siihenkin.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti