Once I heard..

Elämä on lyhyt. Riko sääntöjä. Anna anteeksi nopeasti. Suutele hitaasti. Rakasta tosissasi. Naura hysteerisesti, äläkä koskaan kadu jotain sellaista, mikä sai sinut hymyilemään!


Ah, tätä autuutta. Ai mitä?
Suuri ketutus on. Olen niiiin kateellinen ihmisille, jotka tekevät töitä 8-16 arkisin ja viettävät viikonloppunsa tehden mitä tahtovat. Tosin, ammatinvalintakysymys tämäkin. Ammatistani en halua sanoa pahaa sanaa, teen työtäni sydämmellä ja omana itsenäni. Pankki, kauppa ja erilaiset konttorihommat on TÄYSIN poissuljettuja. Jotenkin välillä vaan tuntuu siltä, että onko tämä nyt sitten sitä. Toisaalta ajattelen, että minulle on jäljellä noin karkeasti vielä 40 vuotta työvuosia, että eiköhän siihen kaikkea mahdu. Ja ei, tämä ei tarkoita sitä että vaihdan työpaikkaa, ei. Päinvastoin. Olen hyvin tyytyväinen siihen luottoon, jota esimiestaholta on viime aikoina tullut. Enempää en halua työstäni paljastaa, tietyistä syistä.

Sitten.
Tähän samaan vanhaan aiheeseen.. TADAA: talokuumeeseen!
Se on jo kroonista.. tai en tiedä onko itse talokuume kovin kroonista, muuttokuume pikemminkin. Haluan kodin, oman kodin. Ja haluan kuumeen loppuvan. Voi, pää on niin suunnitelmia ja unelmia ja haaveita täynnä ETTÄ! Onneksi näihinkin "vaivoihin" on tulossa ratkaisu. KUULEMMA. Odotan ensi viikkoa innolla, hyvin innolla. :)

Nyt pitäisi malttaa mennä nukkumaan, viikonloppu pitkää päivää työrintamalla. Sitten saa taas vapailla pitkää päivää putkeen.

Rullataan nyt sitten paikallaan. Ja tartutaan kaikkiin maailman kliseisiin. Ah, tätä elämän autuutta.

(Hyi kun minua kurjistuttaa, olen niin laiska noitten kuvajuttujen kanssa ollut, että en enää edes aio luvata mitään. Tarvitsisin aikaa, siihenkin.)

like i'd be busy doing nothing..

Niinhän se menee.
Kesäloma tuli vietettyä. Elämäni ensimmäinen yli viikon kestävä palkallinen loma. Voin myöntää, että aluksi oli tosi vaikeaa keksiä mitään tekemistä. Onneksi on mattoja mitä pestä, ja onneksi niitä oli myös kavereilla.

Olen viettänyt luovaa taukoa (tai jotakin sen suuntaista) tässä, kuten varmasti joku on huomannutkin. Kuvia on kesän aikana tullut otettua ehkä tuhansia, koneellakin ne ovat, mutta inspiraatio tämän härvelin ääressä istumiseen on ollut hyvin minimissä. HAA, ehkä vihdoin olen löytänyt elämän, sitä sen on oltava :) Jospa talvi sitten taas toisi mukanaan innostusta kirjoitteluun, tai edes kuvien julkaisuun. Nykyään kun vaan on niin "monta" paikkaa missä vierailla kun nettiin menee, tämä on jäänyt surukseni vähemmälle.

Tarkoituksena on hankkia uusi kone, tämä taitaa vedellä viimisiään, hurisee ainakin sen mukaisesti jo. Applen teoksia olen katsellut ja varmasti ostopäätös sinne suuntaan kallistuu. Höh, puhelinkin tipahti sitten touhussa ja meni rikki, pitänee mennä huomenna korjaajan puheille. Pöh, että harmittaa.

Mitäs sitten kuuluu. Töitä. Ainainen vastaus.. Mutta kyllä, hyvää kuuluu. :)
Kova asuntokuume on päällä, olen lopen kyllästynyt maksamaan vuokraa. Asuntoni on ihana, mutta ei oma. Etuovet ja opkk:t on siis tulleet tutuiksi. Sekin selvisi, ettei tarvitse välttämättä yksin lähteä sijoittamaan, that's lovely :)

Elämää on tullut pohdittua, urakalla. Löysin edellispäivänä päiväkirjan jota kirjoittelin enkuissa ollessani. Sieltä löytyi hieno ajatus, jonka ystäväni oli minulle välittänyt.

Tanssi, kuin kukaan ei näkisi.
Laula, kuin kukaan ei kuulisi.
Rakasta, kuin kukaan ei olisi sinua koskaan satuttanut.
Elä, kuin maailma olisi paratiisi.

Toimikaamme!