These boots are made for walking.

Haluan lämpimästä esitellä teille uudet rakkauteni.

Bikerbootsini.

Näitä on himottu, ja kauan.

Vihdoin ja viimein raaskin ne ostaa itselleni.



Hintaa kertyi, noh, aikas paljon. Mutta onhan ne sen arvoiset, varsinkin kun jaksaa pitää huolta.

SYKSY.

on ihanaa aikaa.
Kuvia on tullut otettua enemmän kuin laki sallii.. onneksi sellaista lakia ei ole vielä keksitty. heh heh.







Joidenkin mielestä lehtien kuvaileminen saattaa olla "tylsää", mutta minä nyt vain satun rakastamaan niitä..





..varsinkin kun värit ovat jotakin käsittämätöntä.





Onneksi meitä on kaksi hölmöä lehtihullua. Taitaa olla sukuvika ;)



Ihanaa loppusyksyä kaikille! :)

Keskityn taasen hetken muuttamiseen.. uudesta kodista tulee varmasti kuvia sitten uteliaimmille. :)

Pohdintaa.

Viimeviikot ovat olleet raskaita. Lähinnä syy on se, että olen ollut töissä melkein kaksi viikkoa putkeen kahdella vapaapäivällä. Nekin täynnä touhua. Töissä on ollut raskasta. Ainakin mielestäni erilaista. Kai tämä on vain niitä vaiheita.

Olen koittanut rentotua muun muassa kutomalla ja katsomalla hauskoja tv-ohjelmia. Unta on pakko saada yössä ainakin 9 tuntia, muuten väsyttää koko päivän. Yleensä saan syksystä energiaa. Toki, välillä nytkin tuntuu siltä. Jotenkin vain väsyttää.

Uskon, että suurin syy väsymykseeni on tämä tilanne. Elämässä on tapahtunut niin suuria juttuja pienellä aikaa, että en ole henkisesti tullut vielä samaa tahtia perässä. Sitä sanotaan, että muuto itsessään on suuri kriisi. Muutin ensimmäistä kertaa yksin.. ihminen joka vihaa yksin olemista. Tosin siitäkin olen oppinut pikkuhiljaa nauttimaan. Nyt on jälleen muutto edessä. Tosin tällä kertaa KOTIin, ei vain asuntoon. Pakkailut pitäisi aloittaa.

Välillä ajattelen liikaa. Varsinkin mennyttä elämää. Mietin erilaisia asioita ja tapahtumia, joissa minulle on valehdeltu. Mietin, onko oikeasti olemassa ihmisiä ilman omaatuntoa. Mietin myös ensi vuotta, jolloin expoikaystävästäni melko varmasti tulee isä. Vaikkei kukaan sitä myönnäkään. Ja samalla exkaveristani äiti. Tottahan se on, heidän henkilökohtainen ongelmansa se on. Pahimmalta ehkä tuntuu ajatus siitä, että heitä näkee. Kotikaupunkini on niin pieni, että se on väistämättä edessä. Tosin ajanmyötä olen vahvistunut sen verran, että heille se on varmasti kovempi paikka kuin minulle. Miettikää nyt, kulkea kadulla suuri häpeä niskassa, ja vielä koko loppuelämän. Kukaan ei ole väittänyt että kaunaa jaksaisi kovin kauaa kantaa. Halveksunta on oikea sana.

Blogia kirjoittaessani käyn läpi monia asioita. Lähinnä tänne julkaisen ne, jotka piristävät mieltäni. Ja uskoakseni edes hieman muidenkin mieltä. Suuri osa kritisoi muotiblogeja yms blogeja joissa on kuvia tavaroista joita bloggari on ostanut. Mielestäni ne ovat mielenkiintoisia. Inhoan yleensä kaupoissa kulkemista. On kiva tietää mitä hyllyillä on nettiä seuraamalla. Kirppisjutut ovat ihan lemppareitani, pongaahan samalla hyvät kirppikset!

Elämä ylipäätään on ihanaa. Minulla ei ole mitään hätää, lähelläni on paljon hyviä ihmisiä. Ihmisiä jotka välittävät ja joita asiani kiinnostavat. Aina on joku jolle soittaa tai tavata. Toivottavasti teilläkin kaikilla on joku sellainen ihminen. Muistakaa vaalia ystävyyttä ja pitää rakkaimistanne huolta. Olen oppinut huomioimaan eri tavalla. Ajattelemaan eri tavalla.

Ajattelemaan, että kaikki täällä tapahtuu jostakin syystä. Kaikella on tarkoituksensa. Joskus vielä lauantai-iltana muistelen tätä hetkeä. Lapset ovat nukkumassa, mies sytyttää takkaa. Kynttilät palavat.

Mutta nyt, tahdon olla nuori. Elää nuoruuttani. En halua juosta baareissa ja raahata kotiini joka viikonloppu eri miestä.
Haluan elää itselleni! Haluan tehdä sitä mistä minä OIKEASTI pidän! Haluan pitää yllä tärkeitä suhteita! Haluan välittää ja tulla aidosti välitetyksi!

Konttikirppis.

Bloggailusta on ollut taukoa, olen jotenkin ollut tosi laiskalla tuulella kirjoittamaan mitään. Melkein kaksi viikkoa takana pelkkää työtä, yksi vapaapäivä välissä, se vie energiat.. Onneksi tiedossa on pitkä vapaa ensi viikolla. :)

Kuvia on tullut otettua, ja paljon! Flickriin saakka olen ne saanut, mutta blogiin en. Aloitetaan kuitenkin taaksejääneen Tampereen konttikirppiksen saaliilla!



Kahvikuppi minulla oli jo ennestään, nyt sain jatkoa sarjaan, oi niin suloiseen sellaiseen. Siis kermakko ja sokerikippo. Hintaa yhteensä kaksi euroa.



Kassi oli piilossa pöydän alla, bongasin sen silti sieltä. Hintalapussa luki kaksi euroa, mitä!! Mukaanhan se siis lähti.. ja on ihana.



Ihanat lasinaluset suoraan 70-luvulta. Hintaa yhdeksälle kappaleella tuli vaivainen yksi euro. :)

Kirppikset ovat ihania!
Oma pöytäni on Loimaalla ekotorilla, ja rahaa on kertynyt jo kivasti, sekä tavarat ovat löytäneet uusiin osoitteisiin. Kirppistely on hauskaa ja kun kotona miettii, että laittaisko myyntiin vai ei, niin ennemmin se menee myyntiin. Toiseksikin se on ekologista. Aarteita tarttuu matkalta talteen ja hyvä mieli vain kasvaa. Olen jo kauan etsiskellyt vaatepuuta, siis maassa seisovaa, vanhaa ja kulunutta. Vastaan ei ole vielä tullut. Siis jos joku lukija tietää mistä sellaisen löytää, eikun mulle ilmoittamaan ;)

Huomenna vietän vapaapäivää ja tarkoituksena olisi päivitellä blogia, kuvailla lisää tätä ihanaa vuodenaikaa, nähdä ystäviä ja ehkä käydä hakemassa talvikengät. :p