Joskus mietin itsekin, että kuka oikein olen. Mitä haluan saavuttaa tässä maailmassa. Mitä muut ajattelevat minusta. Miten haluan käyttäytyä ja miten käyttäytymiseni vaikuttaa muihin ihmisiin. Miksi olen välillä surullinen ja miksi välillä niin kovin onnellinen. Mitä jos en kuulukkaan tänne, vaan jonnekkin muualle.
Joskus myös osaan olla ajattelematta kyseisiä asioita. Ja se joskus on nykyään hyvin usein. Olen tietoisesti opetellut jättämään turhat pohtimiset muille ihmisille. Menen vaan "fiiliksen mukaan". Päästän usein sammakoita suustani, mutta toisaalta, usein niistä seuraa vain jotakin hyvää. Olempahan aito. Vihaan ihmisissä sitä, että on pakko esittää jotakin muuta.
Ajattelin kertoa teille itsestäni. Jotakin juttuja, jotka ovat minulle tärkeitä ja mielestäni suuri osa minua. Katsotaan mitä sanotte.. vaikka ei minua oikeasti kiinnosta, tykkäätte tai ette.
Nimeni on Jenny Elviira. Olen syntynyt lokakuussa ja horoskooppimerkiltäni siis vaaka. Tasapainoisuus ei minusta oikein hehku, mutta loppujenlopuksi kaipaan arkeeni tiettyjä rutiineja rytmittämään sitä. Näillä rutiineilla tarkoitan lähinnä työtä tai koulua. Tällä hetkellä se on työ. Työskentelen lastensuojelualalla ja rakastan työtäni, sen hyviä ja huonoja puolia.
Tavallisesti hiukseni ovat mustat, mutta viimeaikaisten elämänmuutosten myötä olen vaihtanut värin punaiseen. Tunnen sisäisesti enemmän olevani punapää. Hiukset ovat minulle tärkeä juttu. Vaikka ne eivät näytä aina hyvältä, kiinnitän paljon huomiota toisten ihmisten hiuksiin. Pitkätukkaiset miehet ovat muuten heikkouteni, kunhan hiukset on pienellä ponnarisykeröllä. Nam.
Olen löytänyt kameran käteeni ja tykkään siitä siinä missä se on. Tykkään kuvata hassuja juttuja. Kovalevyni on täynnä järkeviä, ja usein ei-niin-järkeviä otoksia. Kuvia on hauska katsella ja viihdyttää itseään. Olen usein porukassa se tyyppi, joka heiluu kameran kanssa. Tykkään myös olla kuvattavana, mutta silloin kuvissa pitää olla joku juttu. No okei, ylipäätään on hienoa kuvata kuvia joissa on JOKU JUTTU.
En katso kamalasti telkkaria, tai telkkaria joo, mutta en sieltä tulevia ohjelmia. Frendit-sarja on vienyt sydämeni. Tulen vaan niin hyvälle tuulella kun katson pari jaksoa. Kotona ollessani telkkari on kokoajan päällä, en osaa olla hiljaisuudessa. Joko sieltä tulee jotakin ohjelmaa, tai soittimen kautta musiikkia.
Olen niin antiromanttinen kun vaan joku voi olla. Ensinnäkin, en kävele käsikädessä, en missään, en niin ikinä! Kaikki yliällöttävä romantiikkapaska menee niin yli hilseeni. Yäk! Mutta yksi juttu on, jota pidän romanttisena. Kynttilät, niitä voin poltella. Paljon ja usein. Kesällä ja talvella. Kynttilät, hyvä musiikki, aamuyö ja seuraa. Siinä resepti, että saa mun polvet notkumaan.
Tykkään värikkäistä jutuista. Ja eritoteen Onnela Desingistä. Olen niin heikkona Maijan tekemiin juttuihin, nam että ne kankaat vaan toimii. Mitä enemmän, sitä parempi. Tosin, tässä tulee taas eteen yksi luonteenpiirteeni: valinnanvaikeus. En vain osaa päättää kahdesta vaihtoehdosta. Siksi olenkin usein persaukinen, sillä kun ostan jotakin, ostan samalla kummatkin, ettei sitten vaan jää harmittamaan. Äsh, huono tapa mistä tarvisi päästä eroon. Varsinkin jos näkisitte kotini..
Ja niinhän sinne päästiin. Nimittäin tässä on kotini oma "street of fame". Punainen matto, HÖH-teksti palauttamassa maanpinnalle ja Marilyn kertomassa totuuksia. Koti on minulle hyvin tärkeä. Loppujenlopuksi ei ole väliä miltä siellä näyttää, kunhan itse viihtyy.
Rakastan eläimiä. Eritoteen koiranpentuja. Oi, ne ovat niin suloisia. Apua, tästä aiheesta voisin jatkaa loputtomiin. Ne vaan on ystäviä. Vielä parhaasta päästä, eivät koskaan sano vastaan ja seuraavat aina perässä.
Olen heikkona tatuointeihin. Ne kertovat niin paljon. Ihminen ei ota kuvaa, jota ei oikeasti halua. Kuvassa on seuraava kuvani. Tosin, ei ihan tuollaisena, mutta idea varmasti selviää. Siis iso, punainen, rusetti olkapäähän. Tämä tulee olemaan sellainen "juttu"-tatuointi, niinkuin toki muutkin kuvani ovat. Mutta tässä on eräs spesiaali juttu taustalla, minulle hyvin hyvin hyvin tärkeä juttu. Yhteensä tatuointeja minulla on nyt 3. Kaksi jalassa ja yksi selässä. Tarinoita en ala kertomaan, jos kiinnostaa niin kysäse.
Kutominen on "elämäntehtäväni". Kutomalla toiselle saat antaa jotakin lämmintä, hyödyllistä ja piristävää. Piristäminen on ihanaa. Paras mieli itselle tulee siitä, kun aiheuttaa toiselle ihmiselle hyvää mieltä. Olen hetkittäin ihan liian kiltti. Välillä kärsin suuresti siitä, kun en osaa sanoa ei. Pieni sana, mutta vaikea sanoa. Usein siitä sanasta ei tule hyvä mieli, kellekään. Tämäkin on niitä juttuja, joista pitäisi vaan opetella pois. Toisaalta, miksi tuhota kiltteyttä, tässä maailmassa on niin paljon ilkeitä ihmisiä jo valmiiksi. Vastapainoksi, ettette luule että olen äiti teresa, osaan olla myös TOSI ilkeä, kun sillepäälle satun. Siitäkin pitäisi oppia pois. Äsh, paskat, minä vain olen tällainen, totutelkaa.
Ystävät. Ne on tärkeitä, ja mahtavia tyyppejä. Kaikki omalla tavallaan. Ilman niitä olisin varmaan jossakin rytemässä oman itseni kanssa ja miettimässä miten maailma tuhotaan ja miehiltä leikataan.. nojoo. Se siitä. Yleensä meillä on tosi hauskaa, tehdään ihan mahtavia juttuja, joita on kiva muistella ja naureskella jälkeenpäin. Mä vaan niiiin tykkään mun ystävistä!
Myös rakkaus on tärkeää. Hyvin tärkeää. Se piristää ja potkii. Lähimmäisenrakkaus, lapsenrakkaus, ystävänrakkaus ja se miesrakkaus. Olen tosi huono puhumaan rakkaudesta, mutta hyvä osoittamaan sitä. Jos siis osaa lukea allekirjoittanutta. Mielestäni rakkaus on tekoja, ei sanoja, tai minulle teot merkkaavat enemmän, paljon enemmän. Kuten blogistani käy ilmi, rakkauselämäni menee vuoristorataa. Ensin meni hienosti, sitten meni päin persettä ja nyt.. taitaa mennä aika hyvin. Vaikkei rakkaudesta voikaan vielä puhua, ihastusta on ilmassa. Hah, nyt tää meni tälläseks hempeeks. No, jokatapauksessa, mun "ihastuminen" on vähän "jäässä". Tai ei se mitenkään jäätynyt ole, ei sillä. Joulunpyhinä odotan vaan, että venäjältä saapuisi paketti. Mukava paketti. :) ..ja kumpa se joulu olisi jo.
Sitten päästään lemppariaiheeseen, tai yhteen niistä, joo. Musiikki. Eritoteen kitaramusiikki. Sitä vaan voisi kuunnella ja kuunnella ja kuunnella.. vaikka kuinka kauan. Musiikki on mulle tärkeä ihan senkin takia, että sen avulla voi helposti ilmaista itseään. Sen avulla saa purettua tunteita, rankkojakin sellaisia. Kesällä ostin kitaran, jota öö.. harjoittelen soittamaan. Huonolla menestyksellä. Vielä kun kuuntelee sen toisen soittavan, miettii, että miks mä edes yritän, antaa ton vaan soitella niin mä kuuntelen. Mutta sitten välillä tulee se fiilis, että haluaa istua yksin lattialle ja ruveta rämpyttelemään. Päivä on pilalla, jos ei saa kuunnella vähintään paria hyvää piisiä. Livekeikat ovat parhaita, jos haluat tehdä vaikutuksen, raahaa minut keikalle katsomaan jotakin hyvää pändiä. Olen melko kaikkiruokainen, jos on kyseessä hyvä musiikki. ;)
Tällainen minä olen. Juttua riittäisi vaikka kuinka, mutta ehkä sitä pitää rajoittaa jotenkin. Aivan, puhuminen on yksi intohimoistani. Puhua voi vaikka lämpimikseen. Luulin myös, että tykkään tiskata, kunnes minulla ei enää ollutkaan tiskikonetta. En siis pidäkään tiskaamisesta.
