Niinhän se menee.
Kesäloma tuli vietettyä. Elämäni ensimmäinen yli viikon kestävä palkallinen loma. Voin myöntää, että aluksi oli tosi vaikeaa keksiä mitään tekemistä. Onneksi on mattoja mitä pestä, ja onneksi niitä oli myös kavereilla.
Olen viettänyt luovaa taukoa (tai jotakin sen suuntaista) tässä, kuten varmasti joku on huomannutkin. Kuvia on kesän aikana tullut otettua ehkä tuhansia, koneellakin ne ovat, mutta inspiraatio tämän härvelin ääressä istumiseen on ollut hyvin minimissä. HAA, ehkä vihdoin olen löytänyt elämän, sitä sen on oltava :) Jospa talvi sitten taas toisi mukanaan innostusta kirjoitteluun, tai edes kuvien julkaisuun. Nykyään kun vaan on niin "monta" paikkaa missä vierailla kun nettiin menee, tämä on jäänyt surukseni vähemmälle.
Tarkoituksena on hankkia uusi kone, tämä taitaa vedellä viimisiään, hurisee ainakin sen mukaisesti jo. Applen teoksia olen katsellut ja varmasti ostopäätös sinne suuntaan kallistuu. Höh, puhelinkin tipahti sitten touhussa ja meni rikki, pitänee mennä huomenna korjaajan puheille. Pöh, että harmittaa.
Mitäs sitten kuuluu. Töitä. Ainainen vastaus.. Mutta kyllä, hyvää kuuluu. :)
Kova asuntokuume on päällä, olen lopen kyllästynyt maksamaan vuokraa. Asuntoni on ihana, mutta ei oma. Etuovet ja opkk:t on siis tulleet tutuiksi. Sekin selvisi, ettei tarvitse välttämättä yksin lähteä sijoittamaan, that's lovely :)
Elämää on tullut pohdittua, urakalla. Löysin edellispäivänä päiväkirjan jota kirjoittelin enkuissa ollessani. Sieltä löytyi hieno ajatus, jonka ystäväni oli minulle välittänyt.
Tanssi, kuin kukaan ei näkisi.
Laula, kuin kukaan ei kuulisi.
Rakasta, kuin kukaan ei olisi sinua koskaan satuttanut.
Elä, kuin maailma olisi paratiisi.
Toimikaamme!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti