Mitänyssi.

Ompas tullut kerrassaan pidettyä luovaa taukoa.
Taukoa aika paljon kaikesta, mitä ennen on tullut tehtyä ja millä ennen on tullut itseään viihdytettyä.
Tähän on johtanut eräs henkilö. Eikä ollenkaan pahalla tavalla.

Kamera pysyy edelleen kädessä. Kitara hieman vähemmän, sillä onhan se nyt paljon mukavempaa kuunnella, kun joku osaa oikeasti soittaa. Siihen omaan luomiseen verrattuna. :) Tosin, välillä se luovuus iskee ja jotakin saa aikaiseksi. "Reenailla" pitäisi tossa tovin kuluttua, joten siihen mennessä pitänee keksiä taas jotakin mukavaa. Pari piisiehdotustakin on syntynyt, toinen käsittelee hinkkaamista. Tietenkin biisin musiikki on hyvin alakuloista, kuten kunnon ironiassa kuuluukin. Ei mein pänriä ymmärrä kukkaan, ei eres me itte. Musiikkisaralla siis kuuluu hyvää! Paljon on tullut hankittua hyviä levyjä ja paljon on tullut niitä kuunneltuakkin.

Kirjoja on tullut luettua jonkin verran. Tällä hetkellä on menossa Sofi Oksasen Puhdistus, joka on tavallaan hyvin mielenkiintoinen teos. Postissa tuli tänään alekirjoja, öm, aika monta. Joten lukemista riittää.

Mietin vaan, että minne ihmeeseen laitan kaikki kirjat ja levyt, tila loppuu kesken, ja pahasti?!

Askartelu ym. höperöjutut on jääneet tosi paljon vähemmälle, mikä on sinänsä harmi. Luovuus on jotenkin sillä saralla hukassa. Tosin näin talvella tulee kudottua, että ehkä kesällä sitten taas alan näpräämään. :)

Paljon kuluu aikaa myös töissä, kuten ennenkin. Toivottavasti kuluu myös jatkossakin, kun koskaan ei tiedä mitä tapahtuu, sen verran tilanne elää koko ajan. Hyvillä mielin silti olen matkassa mukana, jos niin voi sanoa.

Tarkoituksena olisi keväällä pyrkiä sosionomiksi opiskelemaan, jälleen. Minulle jopa ehdotettiin, että aikuiskoulutuksena voisin koittaa kyseistä juttua, jos saisi puhuttua itsensä sinne. Hmhm, miettimistä miettimistä..

Talvi on aina vähän hankalaa aikaa allekirjoittaneelle. Mulle iskee suuri väsymys aina jossakin vaiheessa, en tarkoita mitään winterblues kaltaista ilmiötä, masentamaan ei ala, mutta väsyttämään. Kilpirauhasen kanssa on ollut ongelmia ja se on suuri aiheuttaja unen riittämättömyydelle. Joditipoilla on tähän saakka pärjätty, mutta jotenkin tuntuu ettei ne enää oikein tehoa. Pitänee siis keksiä jotakin uutta piristystä. Onneks on olemassa ihminen, joka auttaa aina. :)

Nojaa. Mitäs sitten.. Haukulle kuuluu hyvää. Samaa kun ennenkin. Kotiutunut sekin on "uuteen" ympäristöön ja uuteen ihmiseen. Se on kivaa katseltavaa. :)

Vaikka tuo kyseinen väsymys vie voimia paljon, on silti niin pirun hyvä olla. On jotenkin hyvin vaikeasti selitettävissä, miten onnellinen olenkaan. Kaiken sen kesällä tapahtuneen jälkeen, olen iloinen että asiat on miten on. Kohtaloahan me kaikki seuraamme, eikös! Muutaman kuukausi aikaa kuvittelin, etten pysty luottamaan kehenkään, enkä haluakkaan. Niin siinä sitten vaan kävi, että tielle pomppas tyyppi, josta ei vaan halua päästää irti. Pelottavaa, miten hyvin mä tässä olotilassa viihdynkään, on vaan niin turvallinen ja hyvä olo. Voimpahan vaan sanoa, että olen hyvin ylpeä itsestäni. :) (ehkä nyt on sitten hehkutettu tarpeeksi)

Tämä lähtee nyt katselemaan toisen tuhinaa, ja päättää piristyä!