Tässä esikoiseni, Martti.
Tässä hänen jälkeläisensä, Sisko.
Martti on Yamahan akustinen kitara, nailonkielillä. Sisko elektroakustinen versio, sitten "ihan oikeilla" kielillä. Kieltämättä, soittaminen on mukavempaa siskon kanssa. Äänikin on erilainen. Vaikka akustinen on aina akustinen.
Luovuudentuska on suuri, pitihän se napata sylliin ja ruveta joulupäivän kunniaksi jotakin vääntämään. Hyvin tuloksin vielä!
Joulunpyhät on mennyt sairastellessa, not so nice, mutta ei tälle mitään voi. Tulehdusta pukkaa keuhkoputkeen, ei siinä parane itseään alkaa desinfioimaan, ettei vain tule kuumetta raukkaan. No okei.. VITUTTAA!
Ei tässä muuta kun nessut toiseen ja kitara toiseen käteen.
Heh. Samiskitarat. :) Mulla on kans ollu reilun kuukauden (kai??) toi musta apx yamaha. :) Ennen oli toi varmaanki sama nylonkielinen kans, mut se on nyt mein äitillä. :) Täytyy kyl todeta, et toi apx on niin paljon kivampi, et ite en tykkää enää yhtään soitella tolla c40:lla, joka mulla oli ennen.
VastaaPoistaKoita parantua. :)
Joo, on se kieltämättä paljon kivempaa, jotenkin istuu syliinkin paremmin. Ja sormekki tykkää enemmän jotenkin teräksestä kuin nailonista, hassua ehkä. Plektraahan mää en hallitse ollenkaan, se vaan sekottaa mua. Siispä ollaan sormet ruvella. :)
VastaaPoistaPelkkä akustisen ääni sinänsä on "hienompi", mutta luotan siihen, että joku mulle sitä soittelee ;)
Tänks, kyllä olo on nyt jo parempi, antibiootti on kumma juttu. :)