Oli vaan ihan pakko tulla kertomaan miten mahtava ja ihana ja tittidii-fiilis mulla on nyt. Ja ylipäätänsä.
Tän viikon aikana olen paljon taistellut erään asian suhteen. Ja nyt tuntuu, siis tällä hetkellä ainakin, että maailmasta tulee vielä joskus ihana paikka! Ah, miten syvällistä.
:)
Olen saanut niin paljon itsestäni irti tämän viikon aikana, että saatan olla todella ylpeä.
Olen tehnyt rutkasti kouluhommia.
Mielihommia.
Musiikkihommia.
Ruuanlaittohommia.
Kodiuudistamishommia.
Pääkoppahommia.
Löytöhommia.
Hommia siis.
Käytiin kahden ihan huippuystävän kanssa muun muassa "dyykkaamassa" itsellemme äsken Loimaan vanhan paloaseman peltikirjaimet! Pää TÄYNNÄ visioita, joita niistä voikaan keksiä. Mahtavaa!
Tänään tosin sattui eräs ikävämpikin homma, joka pysäytti hetkeksi ihan kokonaan. Ystäväni joutui äkillisesti sairaalaan ja kotoa lähtöä tehdessäni, ehdin jo miettimään pahimmatkin vaihtoehdot. Olin siis kovin sekaisin. Loppujenlopuksi kaikki näyttää kuitenkin olevan hyvin. Taisi olla enkeleitä matkassa :)
Nyt luen hetken aikaa niin kevyttä kirjaa kuin olla ja vaan voi, nimittän Ruusun aikaa (jonka muuten ostin kirjaston alehuoneesta, vai miksi sitä kutsutaankaan, ihan huippupaikka josta olen tehnyt paljon löytöjä todella edulliseen hintaan, suosittelen lämpimästi). Sitten tuutumaan ja huomenna reippaana iltavuoroon mammoja ja pappoja katsomaan. :)
Tämä blogi vaikuttaa päivä päivältä enemmän joltakin mun remppa blogilta. No, aihe se sekin. Ja mulle eritoteen erittäin sydäntä lähellä oleva. Käsillä tekeminen se vain on sitä jotakin. Auttaa joka asiaan. Siksipä minulla onkin suunnitelmia seuraavaa harjotteluani koskien, jonka suoritan lastenkodissa. Olen nimittäin sitä mieltä, että käsillä tekeminen on parasta terapiaa..
Ensi viikon aikana, jos vain suinkin opparin teolta ehdin, ajattelin julkaista teille kuvin, mulle tärkeitä juttuja. Noista käsillä tekemisistä puheen ollen. Mutta siitä ensi viikolla lisää.
Antoisaa alkavaa viikkoa kaikille :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti