Tässä hän on. Upea väri, eikös. Upea koira muutenkin. Silloinkun tapasimme ensikerran Nemon kanssa, totesin että kamala koira. Miksi joku ostaa, ja vielä maksaa, tuollaisesta tuholaisesta. Meidän suhteemme on aina ollut vähän viha-rakkaus pohjalla. Tosin useimmiten rakkaus. :)Nemo on jo rotunsa puolesta todella vilkas ja vaatii omistajaltaan paljon, ainakin liikuntaa. Siksi ranskanbulldoggi miellyttää minua enemmän (ennen se oli mopsi, kunnes mieleni vaihtui?). Tosin mukavaa on, että on lenkkikaveri ja tulee itsekin ulkoiltua tarpeeksi.
Nemo on rodultaan punainen irlanninsetteri ja kasvattinimeltään Fansett Jazzman. Syntynyt hän on 3.4.2006. Kohta siis saamme juhlia taasen :)
Olemme tunteneet Nemon kanssa kohta kolme vuotta (?). Suhde on kehittynyt AIKA PALJON tuona aikana. Tuntuu, että Nemo on hyväksynyt minut mamikseen ja Petri on vain se mukava isukki. Minä nimittäin meillä sen kurin pidän. Johtunee ehkä siitä, että Pete harrastaa paljon ja on senkin takia paljon poissa kotoa, minäkun olen enemmän sellainen kotihiiri. :)Nemon lapsuus oli aika hankala. Kun koira muutti taloon, ei siis nykyiseen kotiinsa, oli omistajia kaksi. Sitten taas yksi. Ja kaksi. Ja lopulta yksi. Eikä se sama joka oli ennen ollut "isäntä". Kaikki voinee vain miettiä, miten sekavaa tuo on koiralle. Se olisi lapsellekin. Kaikki tuo on onneksi mennyttä ja ollutta, vanhoja juttuja on turha kaivella. Joskus ihmiset toimivat hassusti, turha siitä on ketään syyttää. Tai ainakaan minun alkaa syyttelemään.
Pysyvyys on tärkeä sana tässä kehityksessä. Ja olen hetkittäin todella ylpeä koirastani, jos niin voi sanoa. :)
Raskaan työn raatajat. :)
Nemo rakastaa sohvalla makoilua. Tai oikeastaan missä vain makoilua missä ihmisetkin ovat. Ihmisrakas on siis hyvinkin häntä kuvaava sana. :)
(nytkin röhnöttää puoliksi vieressä)
Ainahan minä sanon, että "ei ole mun vika, en ole koiraa kouluttanut". Tiedä sitten miten toimisin "oman" koirani kanssa. No one knows, ennenkun se tapahtuu.
Nemo on oppinut tiettyjä juttuja, joista on kovin vaikea opettaa pois. Niitä ovat esimerkiksi ovien avaaminen ja hyppiminen. Tosin tuo hyppely on jäänyt vähemmälle, sillä olen sanonut kaikille, että pitää tervehtiä Nemoa kun tulee meille. Kyllähän minäkin katsoisin suu auki jos joku tulisi meille tervehtimättä minua. Huomionkipeäkin siis. :)
Ja kaikessa mukana. Niin kuin viimeisessä remontissammekin. :) Tottakai!
Tämä väline on paras ostos sitten aikoihin. Se vaan toimii ja turkki kiiltää päivä päivältä enemmän, kannattaa kokeilla!Näyttelyissä emme käy, keväällä olisi tarkoitus mätsäreihin mennä, jos sattuisi aikataulut sopimaan, eikä tarvitsisi kovin kauas mennä. Periaatteessahan olen sitä mieltä, että mallitouhut on perseestä ja turhaa kerskuilua. Niinkun koirien näyttelytkin. Saan varmasti monia vihamiehiä :D Ei väliä.
Mätsäreihin menisin kuitenkin vaan "koulutusmielessä". Ja lähinnä tapaamaan uusia tuttavuuksia. :)
Tänään oltiin hoidokkikoiramme kanssa metsässä juoksentelemassa. Joku kerta saamme mukaan myös kolmannen setterin, vielä hän on niin pentu, ettei ole raaskittu ottaa mukaan "isojen poikien" touhuihin.
Tässä tämä siis. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti