Jossain vaiheessa mulla oli kauhee kriisi, että missä mun koti oikeen on kun yleensä se on siellä missä on äiti ja iskä. Ne kun tosin ovat eronneet ja mun lapsuudenkoti myyty, ei kotia ole. Tai on. Mutta sillon tuntu ettei ole. Sillon kun palasin UKsta niin toi tunne oli aika vahvana. Nyt sellainen kuitenkin on löytynyt <3 Unelmana tosin on, että vielä joskus ostetaan peten kans meille KOTI. Siis Havutie 13. Ehkä toi paikka tuntuu siks ainoolta oikeelta kodilta, että tuolta ajalta mulla ei ole kun hyviä muistoja.. Vanhempana tässä elämässä valitettavasti vaan tulee niitä "huonojakin" muistoja. Sellaista elämä on :)
Mutta sitten tähän viikonloppuun. Olen viettänyt torstaista asti aikaani tiiviisti kirsin kanssa, koska se palkattiin meille sairas- ja lapsenvahdiksi. Kiva niin :)
Tämä väline on ollut kovassa käytössä, ja tuskin loppuu vieläkään..
Keittiöön ompelin uudet verhot eilen. Äitiltä sain muutaman marimekon "ikivanhan" kankaan ja ajattelin sitten jostain ommella verhot keittiöön koska vanhat oli liian keskeneräiset ja en jaksanut niitä viimeistellä. Kuosi ja väri on kamala. Saatika sitten malli. Tarkoitus onkin huijata ihmisiä. Keittiön ikkunassa "mummonverhot" antavat kuvan talon rauhallisesta ja niin seesteisestä elosta. Taitaa vain toisin olla ;)
Kirsi myös luovutti synttärilahjani. Ihana nappulakippo :) Peten eka kommentti "onks meillä koiranruoka keittiön pöydällä??". Sivupöydällä voi olla, kaukana MUN ruuista :p
Saatiin vihdoin suihkuverho paikalle ja nyt uskaltaa käydä suihkussa vaikka pesukone olis päälläkin. Kuosi on mun mielestä mitä suloisin :) Verhot suoraan Llandudnosta. Debenhamns Duck on verhojen nimi. Ostiin siis Walesista äitille verhon lahjaksi kun se toivoi sitä, ja sitten kävikin niin että äiti muutti ja verhoille ei ollut käyttöä.. ja loppujenlopuksi ne päätyivät takasin mulle :)
Sama linja jatkuu kylppärissä muutenkin.. :)"Tahtoisin näyttää sulle auringon. Kantaa sut pois taakse mustan verhon."
En muistanutkaan, miten hyvä Apulanta oikeastaan onkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti